torjuvasti naisten aseelliseen toimintaan. Nai-
sia nähtiin ase kädessä tavallisesti vain val-
lankumouksien yhteydessä, jolloin yhteiskun-
nan normeja yleisesti rikottiin. Yhteiskunnan
vallitseviin normeihin kaatuivat myös valkoi-
sen Suomen naisten toiveet aseellisesta toi-
minnasta kevään 1918 sisällissodan rintamil-
la. Maailmansodassa naispataljooniin tutustu-
nut ylipäällikkö Mannerheim antoi yksiselit-
teisen torjuvan vastauksen Lapuan naisten te-
kemään aloitteeseen.
joskus jopa taisteluissa.
eivät saavuttaneet varauksetonta hyväksyn-
tää. Sosialidemokraattinen Naisliitto ei kan-
nattanut asiaa ja myös kansanvaltuuskunta
yritti estää naiskaartien syntymistä, vaikka
antoikin lopulta periksi.
uteliaina uutisia Venäjällä perustetuista nais-
fil. tri, Tampereen yliopisto
taljoonan perusti puoliksi lukutaidoton 28-
vuotias siperialainen talonpoikaisnainen Ma-
rija Botskarjova. Hän oli jo vuodesta 1915
lähtien taistellut vapaaehtoisena Venäjän ar-
meijassa jouduttuaan ensin aviopuolisonsa ja
sitten vielä rakastamansa miehen hyväksi-
käyttämäksi. Botskarjovan onneton elämä
päättyi turvallisuuspalvelu Tsekan teloituk-
seen toukokuussa 1920.
emämaan esimerkki varmasti helpotti perin-
teisten sukupuolirajojen rikkomista. Suomes-
sa ratkaisevaa oli naisten halu toimia vallan-
kumouksen hyväksi. Useiden naiskaartilaisten
veljet ja isätkin olivat jo kaartin toimissa.
Naiset halusivat tehdä osansa sodassa, eivät-
kä kaikki tyytyneet sairaanhoito- tai huolto-
tehtäviin. Jo helmikuussa naiskaarteja perus-
tettiin ainakin Valkeakoskelle, Helsinkiin ja
Viipuriin. Niitä syntyi kaikkiaan lähes kah-
dellekymmenelle paikkakunnalle. Suurim-
maksi keskittymäksi muodostui rintaman tär-
toimivat naiset poseeraavat
ase kädessä Ruovedellä
keväällä 1918. Sisällissodassa
punakaarteihin kuului noin
2 000 aseistettua naissotilasta.
Kuitenkin vain osa heistä
osallistui taisteluihin. Kuva:
Matti Luhtala. Yksityis-
omistuksessa.